Siirry pääsisältöön

BLADE RUNNER

 




Ohjaus: Riddley Scott

Käsikirjoitus: Philip K. Dick, Hampton Fancher, 
David Webb Peoples (Philip K. Dickin romaanin pohjalta)
Tuottaja: Michael Deeley

Blade Runner on yksi kaikkien aikojen kiitellyimmistä scifi -elokuvista, jonka dystooppien maailma on kiehtonut sukupolvia jo vuosikymmenten ajan. Kuvailisin sitä nimenomaan kiehtovana kuvauksena epämiellyttävästä, kammottavasta, raadollisesta, mutta silti niin kauniina tulevaisuuden kuvaelmana. 
Näin sen ensimmäistä kertaa onnekkaasti IMAX -salissa viime kesänä raahattujeni ystävieni kanssa. Finnkinolla ei luonnollisesti ole hallussaan lähes 40- vuotta vanhan elokuvan tekstitystä, joten tällä kertaa mentiin pelkän dialogin voimin. Tämä kyllä saattaa nyt arvosteluvaiheessa koitua ongelmaksi sillä tarkemmat tarinan yksityiskohdat jäivät mahdollisesti minun kohdallani ymmärtämättä. Vaikka pidän Blade Runneria kaiken kaikkiaan toimivana, on se niin rakastettu ja kiitelty ettei mielipiteeni edusta siltikään sen yleistä näkemystä.

On syytä mainita, että tämä arvostelu käsittelee vuoden 2007 Final Cut -versiota, joka on niin tekijöiden kuin useimpien katsojienkin mielestä se elokuvan definitiivisin ja toimivin versio.

Blade Runner on visuaalisesti uskomaton taidonnäyte ja pieksee lähes jokaisen tämän päivän sieluttoman scifirainan. Jokainen lokaatio on lavastettu visionäärisesti ja uskottavasti. Synkkä teemoitus valaisevien mainosten keskellä on lumoavaa katseltavaa. Tässä on myös muutama todella hienosti kuvattu kohtaus, jossa taivasta kuvataan maasta käsin, vähän niinkuin Deckardin näkökulmasta.

Blade Runner käsittelee sen hahmoja myös taidokkaasti. Valitettavasti syventävämpi hahmokehitys jäi ainakin omalla kohdalla liikaa sen keskinkertaisen tarinalinjan varjoon. Tämä onkin suurin ongelmani elokuvassa. Taidokkaasti kirjoitetut hahmoarkit, kysymysten esittäminen katsojille sekä tunteikkaat hetket ovat läsnä elokuvassa, mutta kätkettynä 3 tähden toimintarainan tykäistyyn käsikirjoitukseen.

Blade Runner ei ole missään vaiheessa tylsä elokuva, mutta en voi väittää ettei 2. näytöksessä siinä ollut tyhjäkäyntiä tai tarinaa venytetty liikaa. Tiivistäminen olisi ollut tarpeellista.

Vaikka minulla onkin ongelmia Blade Runnerin arvostan sen teemoja ja maailmankatsomusta suuresti. Lopussa käytävä dialogi on kirjoitettu mestarillisesti ja ajatuksia tarkoituksellakin herättäväksi. Onneksi alkuperäisen version paska lopetus leikattiin pois Final Cut -versiosta. Tämä onkin versio, jonka suosittelen katsomaan.

Lähteet: 

Elokuvan tiedot: fi.wikipedia.org

Juliste: Impawards.com


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ENSITUTUSTUMINEN: WHAT... IF?

Kolmen ensimmäisen jakson jälkeen voin huokaista helpotuksesta ja todeta, että mielenkiintoisellaan konseptillaan leikittelevä What... if? toimii mukiinmenevänä välipalana suurempien Marvel spektaakkeleiden ohella. Tämä studion täysin animoitu sarja kyykkäsi nimittäin heti ensimmäisen jakson kohdalla, sillä ensimmäista Kapteeni Amerikan elokuvaa muovaileva pilotti oli epätasainen ja lapsellisella dialogilla varustettu sotku. Vaikka se ei toiminut omalla kohdallani juuri lainkaan, huokui jaksosta silti tekijöiden intohimo viedä studion tilaamaa konseptia mitä mielenkiintoisiimpiin suuntiin. Sarjan aloitus tuntui jotenkin pidättelevän potentiaaliaan ja hulvattomat juonilinjat jätettiin puolitiehen tai juostiin läpi. Onneksi jo toinen jakso lunastaa osan omista odotuksistani... Noin vuosi sitten menehtyneen Chadwick Bosemanin viimeiseksi roolityökseen Marvelin universumissa jäi tämä studion kahta elokuvaa, eli Black Pantheria ja Guardians of the Galaxyä nokkelasti yhdistelevä puolituntine

THE SUICIDE SQUAD

Guardians of the Galaxy elokuvien takana ollut luova voima James Gunn on tehnyt yhden parhaimmista DC:n sarjakuviin perustuvista elokuvista kautta aikojen. Parin vuoden takaisen studion sotkeman pannukakun uudenlainen näkemys voi näyttää markkinointimateriaalien perusteella aivottomalta sekoilulta ja paskoilla vitseillä koostuvalta viihderainalta, mutta todellisuudessa The Suicide Squad loistaa sen kattavalla hahmotarjonnalla, jotka tuovat elokuvalle runsaasti tunnearvoa ja sydäntä. Lopputekstien ilmestyessä kankaalle erityisesti Daniela Melchiorin näyttelemä Ratcatcher 2, Sylvester Stallonen ääninäyttelemä sympaattinen haikuningas Nanaue sekä Idris Elban tähdittämä Bloodsport jäivät mieleen elokuvan muistettavina keulakuvina. Erittäin laajaan näyttelijäkaartiin ja hahmoihin on turha paneutua liikaa, mutta ytimekkäästi sanottuna yksikään elokuvan muista antisankareista ja roolisuorituksista ei paljoa kalpene aiempien mainittujen rinnalla.  Minkäänlainen täysin hahmovetoinen draama The