Siirry pääsisältöön

THE SUICIDE SQUAD





Guardians of the Galaxy elokuvien takana ollut luova voima James Gunn on tehnyt yhden parhaimmista DC:n sarjakuviin perustuvista elokuvista kautta aikojen. Parin vuoden takaisen studion sotkeman pannukakun uudenlainen näkemys voi näyttää markkinointimateriaalien perusteella aivottomalta sekoilulta ja paskoilla vitseillä koostuvalta viihderainalta, mutta todellisuudessa The Suicide Squad loistaa sen kattavalla hahmotarjonnalla, jotka tuovat elokuvalle runsaasti tunnearvoa ja sydäntä. Lopputekstien ilmestyessä kankaalle erityisesti Daniela Melchiorin näyttelemä Ratcatcher 2, Sylvester Stallonen ääninäyttelemä sympaattinen haikuningas Nanaue sekä Idris Elban tähdittämä Bloodsport jäivät mieleen elokuvan muistettavina keulakuvina. Erittäin laajaan näyttelijäkaartiin ja hahmoihin on turha paneutua liikaa, mutta ytimekkäästi sanottuna yksikään elokuvan muista antisankareista ja roolisuorituksista ei paljoa kalpene aiempien mainittujen rinnalla. 

Minkäänlainen täysin hahmovetoinen draama The Suicide Squad ei ole, sillä elokuva koostuu laajalti myös erinomaisesti ja luovasti kuvatuista sekä rakennetuista toimintakohtauksista. Tarkempia yksityiskohtia paljastamatta jo heti alussa nähtävä toimintajakso pääsi yllättämään ja kovaa. Elokuvan keskivaiheilla nähtävä Harley Quinnin tyylinen ja näköinen rymistely on verisiä yksityiskohtiaan huolimatta itseasiassa yllättävänkin kaunista katseltavaa visuaalista herkkua. Kolmannen näytöksen loppuhuipennus kuitenkin varasti omalta osaltani koko shown. Kokoluokaltaan suuri ja näyttävä spektaakkeli lunastaa koko elokuvan kestäneen (jopa hieman puuduttavan) pohjustuksen olemalla hulvaton ja räävitön, mutta samalla kuitenkin vieden sen monet hahmoarkit tyydyttävästi ja jopa emotionaalisesti päätökseensä.

John Murphyn säveltämä soundtrack on niinkin loistava, että kuuntelen sitä tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessa. Monipuolinen score tukee eri tunnelatauksia eri kohtauksissa juuri oikealla tavalla kuitenkaan viemättä huomita pois itse elokuvasta. Jos moitittavaa pitäisi keksiä, voisi joku väittää elokuvan käyttävän liian vähän aikaa sen pahiksiin, mutta mielestäni juuri tässä elokuvassa niiden pääasiallinen tarkoitus on tukea päähahmojemme juonilankojen kehitystä eikä olla niinkään hyvin rakennettuja ja vakavastiotettavia antagonistejä, kuten esimerkiksi aiemmin mainituissa Nolanin Batmaneissä oli tapana. 

Pähkinänkuoressa The Suicide Squad on raikas ja räävitön lisä jo hieman kuluneeseen sarjakuvaelokuvien tarjontaan. Ja vielä lisäyksenä: tämän elokuvan automaattinen lokerointi elokuvataiteesta kaukana olevaksi tylsäksi turhakerahastukseksi ainoastaan sen lähdemateriaalin perustella on yksinkertaisesti väärin. 

Lähteet:

Elokuvan tiedot: https://www.imdb.com/title/tt6334354/fullcredits?ref_=tt_cl_sm

Juliste: http://www.impawards.com/2021/suicide_squad_ver23.html

Katsottavissa: elokuvateattereissa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

PARASITE

Bong Joon-hon viime vuonna ympäri maailmaa ylistystä saanut jännityselokuva Parasite (Gisaengchung)  on viime vuoden parhaita elokuvia. Akatemian palkinnot napannut elokuva teki historiaa ollen ensimmäinen ei-englanninkielinen elokuva, joka voitti parhaan elokuvan oscar- palkinnon kolmen muun pokaalin lisäksi. Tavallisen teatterissakävijän näkökulmasta elokuva voi näyttäytyä lähinnä vakuuttavalta viihteeltä. Todellisuudessa Parasite on monikerroksinen elokuva, jonka tarkoituksena on mukaansa tempaavan jännärin lisäksi kertoa luokkajakojen aiheuttamista komplikaatioista ympäri maailmaa. Tämä on syy miksi arvostan elokuvaa ja sen tekijöitä, näinkin monimutkaisen tarinan kertominen ei ole helppoa. Joon-Ho ryhmineen onnistuivat tässä kuitenkin kiitettävästi. Parasite vie mukaan sa välittömästi nokkelalla juonellaan. Tarina toimisi sellaisenaan jo koko pitkänä elokuva minkälaisena se elokuvan alussa katsoj B alle esitetään. Se kuitenkin muovautuu kestonsa aikana lähes slasherkauhuksi. V...

BLADE RUNNER

  Ohjaus: Riddley Scott Käsikirjoitus:  Philip K. Dick, Hampton Fancher,  David Webb Peoples (Philip K. Dickin romaanin pohjalta) Tuottaja: Michael Deeley Blade Runner on yksi kaikkien aikojen kiitellyimmistä scifi -elokuvista, jonka dystooppien maailma on kiehtonut sukupolvia jo vuosikymmenten ajan. Kuvailisin sitä nimenomaan kiehtovana kuvauksena epämiellyttävästä, kammottavasta, raadollisesta, mutta silti niin kauniina tulevaisuuden kuvaelmana.  Näin sen ensimmäistä kertaa onnekkaasti IMAX -salissa viime kesänä raahattujeni ystävieni kanssa. Finnkinolla ei luonnollisesti ole hallussaan lähes 40- vuotta vanhan elokuvan tekstitystä, joten tällä kertaa mentiin pelkän dialogin voimin. Tämä kyllä saattaa nyt arvosteluvaiheessa koitua ongelmaksi sillä tarkemmat tarinan yksityiskohdat jäivät mahdollisesti minun kohdallani ymmärtämättä. Vaikka pidän Blade Runneria kaiken kaikkiaan toimivana, on se niin rakastettu ja kiitelty ettei mielipiteeni edusta siltikään sen ylei...