Siirry pääsisältöön

THE SUICIDE SQUAD





Guardians of the Galaxy elokuvien takana ollut luova voima James Gunn on tehnyt yhden parhaimmista DC:n sarjakuviin perustuvista elokuvista kautta aikojen. Parin vuoden takaisen studion sotkeman pannukakun uudenlainen näkemys voi näyttää markkinointimateriaalien perusteella aivottomalta sekoilulta ja paskoilla vitseillä koostuvalta viihderainalta, mutta todellisuudessa The Suicide Squad loistaa sen kattavalla hahmotarjonnalla, jotka tuovat elokuvalle runsaasti tunnearvoa ja sydäntä. Lopputekstien ilmestyessä kankaalle erityisesti Daniela Melchiorin näyttelemä Ratcatcher 2, Sylvester Stallonen ääninäyttelemä sympaattinen haikuningas Nanaue sekä Idris Elban tähdittämä Bloodsport jäivät mieleen elokuvan muistettavina keulakuvina. Erittäin laajaan näyttelijäkaartiin ja hahmoihin on turha paneutua liikaa, mutta ytimekkäästi sanottuna yksikään elokuvan muista antisankareista ja roolisuorituksista ei paljoa kalpene aiempien mainittujen rinnalla. 

Minkäänlainen täysin hahmovetoinen draama The Suicide Squad ei ole, sillä elokuva koostuu laajalti myös erinomaisesti ja luovasti kuvatuista sekä rakennetuista toimintakohtauksista. Tarkempia yksityiskohtia paljastamatta jo heti alussa nähtävä toimintajakso pääsi yllättämään ja kovaa. Elokuvan keskivaiheilla nähtävä Harley Quinnin tyylinen ja näköinen rymistely on verisiä yksityiskohtiaan huolimatta itseasiassa yllättävänkin kaunista katseltavaa visuaalista herkkua. Kolmannen näytöksen loppuhuipennus kuitenkin varasti omalta osaltani koko shown. Kokoluokaltaan suuri ja näyttävä spektaakkeli lunastaa koko elokuvan kestäneen (jopa hieman puuduttavan) pohjustuksen olemalla hulvaton ja räävitön, mutta samalla kuitenkin vieden sen monet hahmoarkit tyydyttävästi ja jopa emotionaalisesti päätökseensä.

John Murphyn säveltämä soundtrack on niinkin loistava, että kuuntelen sitä tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessa. Monipuolinen score tukee eri tunnelatauksia eri kohtauksissa juuri oikealla tavalla kuitenkaan viemättä huomita pois itse elokuvasta. Jos moitittavaa pitäisi keksiä, voisi joku väittää elokuvan käyttävän liian vähän aikaa sen pahiksiin, mutta mielestäni juuri tässä elokuvassa niiden pääasiallinen tarkoitus on tukea päähahmojemme juonilankojen kehitystä eikä olla niinkään hyvin rakennettuja ja vakavastiotettavia antagonistejä, kuten esimerkiksi aiemmin mainituissa Nolanin Batmaneissä oli tapana. 

Pähkinänkuoressa The Suicide Squad on raikas ja räävitön lisä jo hieman kuluneeseen sarjakuvaelokuvien tarjontaan. Ja vielä lisäyksenä: tämän elokuvan automaattinen lokerointi elokuvataiteesta kaukana olevaksi tylsäksi turhakerahastukseksi ainoastaan sen lähdemateriaalin perustella on yksinkertaisesti väärin. 

Lähteet:

Elokuvan tiedot: https://www.imdb.com/title/tt6334354/fullcredits?ref_=tt_cl_sm

Juliste: http://www.impawards.com/2021/suicide_squad_ver23.html

Katsottavissa: elokuvateattereissa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BLADE RUNNER

  Ohjaus: Riddley Scott Käsikirjoitus:  Philip K. Dick, Hampton Fancher,  David Webb Peoples (Philip K. Dickin romaanin pohjalta) Tuottaja: Michael Deeley Blade Runner on yksi kaikkien aikojen kiitellyimmistä scifi -elokuvista, jonka dystooppien maailma on kiehtonut sukupolvia jo vuosikymmenten ajan. Kuvailisin sitä nimenomaan kiehtovana kuvauksena epämiellyttävästä, kammottavasta, raadollisesta, mutta silti niin kauniina tulevaisuuden kuvaelmana.  Näin sen ensimmäistä kertaa onnekkaasti IMAX -salissa viime kesänä raahattujeni ystävieni kanssa. Finnkinolla ei luonnollisesti ole hallussaan lähes 40- vuotta vanhan elokuvan tekstitystä, joten tällä kertaa mentiin pelkän dialogin voimin. Tämä kyllä saattaa nyt arvosteluvaiheessa koitua ongelmaksi sillä tarkemmat tarinan yksityiskohdat jäivät mahdollisesti minun kohdallani ymmärtämättä. Vaikka pidän Blade Runneria kaiken kaikkiaan toimivana, on se niin rakastettu ja kiitelty ettei mielipiteeni edusta siltikään sen yleistä näkemystä. On s

ENSITUTUSTUMINEN: WHAT... IF?

Kolmen ensimmäisen jakson jälkeen voin huokaista helpotuksesta ja todeta, että mielenkiintoisellaan konseptillaan leikittelevä What... if? toimii mukiinmenevänä välipalana suurempien Marvel spektaakkeleiden ohella. Tämä studion täysin animoitu sarja kyykkäsi nimittäin heti ensimmäisen jakson kohdalla, sillä ensimmäista Kapteeni Amerikan elokuvaa muovaileva pilotti oli epätasainen ja lapsellisella dialogilla varustettu sotku. Vaikka se ei toiminut omalla kohdallani juuri lainkaan, huokui jaksosta silti tekijöiden intohimo viedä studion tilaamaa konseptia mitä mielenkiintoisiimpiin suuntiin. Sarjan aloitus tuntui jotenkin pidättelevän potentiaaliaan ja hulvattomat juonilinjat jätettiin puolitiehen tai juostiin läpi. Onneksi jo toinen jakso lunastaa osan omista odotuksistani... Noin vuosi sitten menehtyneen Chadwick Bosemanin viimeiseksi roolityökseen Marvelin universumissa jäi tämä studion kahta elokuvaa, eli Black Pantheria ja Guardians of the Galaxyä nokkelasti yhdistelevä puolituntine