Siirry pääsisältöön

PARASITE


Bong Joon-hon viime vuonna ympäri maailmaa ylistystä saanut jännityselokuva Parasite (Gisaengchung) on viime vuoden parhaita elokuvia. Akatemian palkinnot napannut elokuva teki historiaa ollen ensimmäinen ei-englanninkielinen elokuva, joka voitti parhaan elokuvan oscar- palkinnon kolmen muun pokaalin lisäksi.

Tavallisen teatterissakävijän näkökulmasta elokuva voi näyttäytyä lähinnä vakuuttavalta viihteeltä. Todellisuudessa Parasite on monikerroksinen elokuva, jonka tarkoituksena on mukaansa tempaavan jännärin lisäksi kertoa luokkajakojen aiheuttamista komplikaatioista ympäri maailmaa. Tämä on syy miksi arvostan elokuvaa ja sen tekijöitä, näinkin monimutkaisen tarinan kertominen ei ole helppoa. Joon-Ho ryhmineen onnistuivat tässä kuitenkin kiitettävästi.

Parasite vie mukaansa välittömästi nokkelalla juonellaan. Tarina toimisi sellaisenaan jo koko pitkänä elokuva minkälaisena se elokuvan alussa katsojBalle esitetään. Se kuitenkin muovautuu kestonsa aikana lähes slasherkauhuksi. Voisin jopa sanoa sen pomppivan väliajoin genrestä toiseen. Silti Parasite toimii kokonaisuutena erinomaisesti jättämättä katsojaa hetkeksikään tylsistymään tai toivomisen varaan.  

Pidän myös elokuvassa siitä, että suhteellisen massiivisella budjetilla se on pienimuotoinen ja rahaa onkin kulunut sen visuaaliseen ilmeeseen, jonka avulla näytetäänkin katsojalle erinomaista sanatontakerrontaa. Näissä kohtauksissa elokuva on parhaimmillaan. Vaikka elokuva onkin nokkela, vakuuttava, viihdyttävä ja jopa oikeasti hauska, ei se isku minuun mestariteoksen arvoisesti. Siinä ei sinäänsä ole mitään erottuvaa vikaa, mutta 5 tähteä ansaitakseen on elokuvan saatava arvostelijassa henkilökohtaisesti vakuuttaa sekä herättää tunteita ja ajatuksia pitkäksi aikaa.

Lähteet: Tiedot elokuvasta: fi.wikipedia.org 

Juliste: www.impawards.com





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BLADE RUNNER

  Ohjaus: Riddley Scott Käsikirjoitus:  Philip K. Dick, Hampton Fancher,  David Webb Peoples (Philip K. Dickin romaanin pohjalta) Tuottaja: Michael Deeley Blade Runner on yksi kaikkien aikojen kiitellyimmistä scifi -elokuvista, jonka dystooppien maailma on kiehtonut sukupolvia jo vuosikymmenten ajan. Kuvailisin sitä nimenomaan kiehtovana kuvauksena epämiellyttävästä, kammottavasta, raadollisesta, mutta silti niin kauniina tulevaisuuden kuvaelmana.  Näin sen ensimmäistä kertaa onnekkaasti IMAX -salissa viime kesänä raahattujeni ystävieni kanssa. Finnkinolla ei luonnollisesti ole hallussaan lähes 40- vuotta vanhan elokuvan tekstitystä, joten tällä kertaa mentiin pelkän dialogin voimin. Tämä kyllä saattaa nyt arvosteluvaiheessa koitua ongelmaksi sillä tarkemmat tarinan yksityiskohdat jäivät mahdollisesti minun kohdallani ymmärtämättä. Vaikka pidän Blade Runneria kaiken kaikkiaan toimivana, on se niin rakastettu ja kiitelty ettei mielipiteeni edusta siltikään sen yleistä näkemystä. On s

ENSITUTUSTUMINEN: WHAT... IF?

Kolmen ensimmäisen jakson jälkeen voin huokaista helpotuksesta ja todeta, että mielenkiintoisellaan konseptillaan leikittelevä What... if? toimii mukiinmenevänä välipalana suurempien Marvel spektaakkeleiden ohella. Tämä studion täysin animoitu sarja kyykkäsi nimittäin heti ensimmäisen jakson kohdalla, sillä ensimmäista Kapteeni Amerikan elokuvaa muovaileva pilotti oli epätasainen ja lapsellisella dialogilla varustettu sotku. Vaikka se ei toiminut omalla kohdallani juuri lainkaan, huokui jaksosta silti tekijöiden intohimo viedä studion tilaamaa konseptia mitä mielenkiintoisiimpiin suuntiin. Sarjan aloitus tuntui jotenkin pidättelevän potentiaaliaan ja hulvattomat juonilinjat jätettiin puolitiehen tai juostiin läpi. Onneksi jo toinen jakso lunastaa osan omista odotuksistani... Noin vuosi sitten menehtyneen Chadwick Bosemanin viimeiseksi roolityökseen Marvelin universumissa jäi tämä studion kahta elokuvaa, eli Black Pantheria ja Guardians of the Galaxyä nokkelasti yhdistelevä puolituntine

THE SUICIDE SQUAD

Guardians of the Galaxy elokuvien takana ollut luova voima James Gunn on tehnyt yhden parhaimmista DC:n sarjakuviin perustuvista elokuvista kautta aikojen. Parin vuoden takaisen studion sotkeman pannukakun uudenlainen näkemys voi näyttää markkinointimateriaalien perusteella aivottomalta sekoilulta ja paskoilla vitseillä koostuvalta viihderainalta, mutta todellisuudessa The Suicide Squad loistaa sen kattavalla hahmotarjonnalla, jotka tuovat elokuvalle runsaasti tunnearvoa ja sydäntä. Lopputekstien ilmestyessä kankaalle erityisesti Daniela Melchiorin näyttelemä Ratcatcher 2, Sylvester Stallonen ääninäyttelemä sympaattinen haikuningas Nanaue sekä Idris Elban tähdittämä Bloodsport jäivät mieleen elokuvan muistettavina keulakuvina. Erittäin laajaan näyttelijäkaartiin ja hahmoihin on turha paneutua liikaa, mutta ytimekkäästi sanottuna yksikään elokuvan muista antisankareista ja roolisuorituksista ei paljoa kalpene aiempien mainittujen rinnalla.  Minkäänlainen täysin hahmovetoinen draama The